Juhis: Crete Half Maraton 2018

Allekirjoittaneen juoksu- ja kilpailukauden 2018 tuli päättyä jäähdyttelykisaan Finlandia maratonin puolimatkalle syyskuussa. Kesä on ollut suhteellisen raskas ja toipuminen varsinkin täysmatkan triathlonista näyttää kestävän kohtuullisen kauan, puhumattakaan kivuista ja kolotuksista, joita kausi on jättänyt. Näin ollen Finlandiassa oli jo nähtävissä selkeää tason laskua aiempaan kauteen nähden (sarjavoitto oli puhdasta tuuria), kisan jälkeen oli siis hyvä syy ottaa breikkiä ja keskittyä huoltoon.

Mutta äläpäs mitä, velipoika Jari tuli käymään ja puheeksi tuli, että olemme menossa perheen kanssa Kreetalle lomailemaan. Kävi myös ilmi, että hän oli ystäviensä kanssa menossa Kreetalle, samaan aikaan ja että aikoivat osallistua siellä paikalliseen puolimaraton tapahtumaan. Tätä se minun uneni tiesi…

Tuolta istumalta en luvannut lähteä kisaan mukaan syystä, että matkamme oli jo varattu, meidän saapuminen Kreetalle oli lauantai yönä noin klo 3, kisapaikalle olisi noin kahden tunnin ajomatka hotellilta ja kisan startti olisi 9:10 sunnuntai aamuna. Teoriassa ehtisin, mutta onko mitään järkeä?! No, niinhän siinä sitten kävi, että päädyin hautomaan asiaa, surffailin kisajärjestäjien sivuja, ajattelin mukavaa uutta reittiä lämpimässä ja kokemusta, joita tämänkaltaiset seikkailut yleensä tuovat. Perhe pärjäisi hyvin hotellilla ja olisin takaisin hyvissä ajoin iltapäivällä. Jari lupasi myös järjestää kyydin heidän seurueen vuokraamalla vuokra-autolla, joten siirtymistäkään ei tarvinnut itse järjestellä. Siispä 7.10.2018 pidettävään kisaan ilmoittautuminen sisään ja reissua odottelemaan.

Suomessa syksy alkoi jo olemaan tosiasia, joten hyvillä mielin pakkailimme uikkareita, räpylöitä jne. rekvisiittaa, joita tulisimme tarvitsemaan Välimerellä sijaitsevan saaren auringon alla. Päätin kuitenkin pelata varman päälle kisan suhteen: lenkkarit, shortsit ym. juoksutarvikkeet otin tyynesti käsimatkatavaroiksi, ettei vaan jäisi niiden puutteesta kisat kiinni. Lento kuitenkin oli suoraan Jyväskylästä Kreetalle, siinähän voi matkalla hävitä vaikka mitä. Klo 23:00 lähti lento kohti Haniaa. Unta lennolla en juurikaan saanut, poikani Veikka puolestaan röhnötti puoliksi sylissäni syvässä unessa lähes koko matkan. Kentältä saavuimme reilun tunnin kuluttua hotellille, pikainen check-in ja huoneistoon, joka näytti ihan viihtyisältä. Juoksuporukan noutoon oli vajaa kaksi tuntia, joten nukkumaan ei enää kannattanut ryhtyä. Huilailua ja sitten respan eteen odottamaan kyytiä, joka saapuikin sovitusti. Ansioitunut kuskimme Johanna luovi reittimme kisapaikalle, Heraklionin kaupunkia sivuten, Arkalochorin kylään. Matkan aikana yö vaihtui päiväksi.

Paikallisilla rekisteröinti oli pakollinen jo edellisenä päivänä, ulkomaalaisilla vähintään tunti ennen kisaa. Tämän ansiosta kisapaikalla ei ollut vielä ruuhkaa ja saimme auton parkkiin lähelle lähtö- ja tapahtuma-aluetta. Alue sijaitsi jonkinlaisen kukkulan päällä, siitä oli hyvät näköalat alemmaksi laaksoon sekä seuraaviin kukkuloihin, jotka näyttivät ihan kohtuullisilta. Meilläpäin niitä luultavasti kutsuttaisiin jo vuoriksi. Noudimme numerolaput, saimme kisapaketin (reppua, paitaa, lippistä jne) ja palasimme autolle pukemaan kisa-asuja ja virittelemään viimehetken poppaskonsteja lähtöä varten. Verkkasin nelisen kilometriä, alun kisareittiä, joka kulki kylän läpi, sitten jotain kujia takaisin. Toistaiseksi kaikki näytti hyvältä ja normaalilta juoksukilpailulta.

H-hetken lähestyessä heittelimme tsempit ja lähdin hakemaan paikkaa lähtöviivan tuntumasta. Kilpailijoita puolikkaalla oli 680, 10 km kisassa 354 ja 5 km 1500. Lisäksi lapsille oli 1 km kisa. Startit olivat porrastettuja, mutta lähtösuora oli suhteellisen kapea. Luulin olevani hyvissä asemissa, noin rivillä 5-7, mutta paukun jälkeen totesin, että aikamoinen määrä oli ohitettavaa ensimmäisellä kilometrillä, joka halkaisi paikallisen kylän. Lähdössä ja kylän varrella oli runsaasti ihmisiä, musiikkia raikasi paikallisten nuorten virittämistä kotiteattereista ja kannustushuutoja riitti jokaiselle juoksijalle. Ruuhkasta selvittiin ja paljoa tuo ei hidastanut. Pahaenteisesti kylän jälkeen alkoi pitkä pätkä kohtalaisen reipasta laskua aina kilometrille 7 asti ja mieleen jo juolahti, että jossain vaiheessa täytyy nousta takaisin maalialueelle.

Tuo seitsemännen kilometrin nousu olikin jo kohtuullisen jyrkkä. Olin iskeytynyt paikallisennäköisen, hieman vanhemman herrasmiehen peesiin, vauhti oli alamäkiosuudella mukavasti alle 4 km/min ja ajattelin että kuittaan ohi hieman myöhemmin, kun vauhtia kuitenkin oli. Kävi kuitenkin niin että ohitus tapahtui heti mäen alettua, hän tiputti vauhdin aivan totaalisesti. Välittömästi tuumin, että tässä on jokin ketunhäntä kainalossa ja itsekin aloin kipuamaan mäkeä hieman maltillisemmin. Mäkeä kuitenkin jatkui ja jatkui, huipulle tullessani olisi varmaan ollut taloudellisempaa ottaa kävelyaskelia, luultavasti vauhtikin olisi ollut parempi. Mutta tämähän oli juoksukisa. Sinnittelin ylös ja siitä alkoi jälleen reipas lasku. En ole kummoinen alamäkijuoksija, mutta yritin rullata rennosti ja ottaa kiinni kadotettua vauhtia. Alamäen jälleen muututtua hieman tasaisemmaksi, tuo sama vanha koni laukkasi rinnalle ja siirtyi jälleen vetohommiin. Puolimatkan jälkeen loppu oli lähes pelkkää nousua, lämpötila oli jo liki 30 C ja suoraa auringon paistetta. Hapoille en vetänyt, mutta jalat tuntuivat voimattomilta. Hyvää tietoa tulevalle peruskaudelle, jalkoihin pitää saada lisää jerkkua. Yritin nauttia reissusta ja katsella maisemia, mutta hieman harmitti, kun jokunen juoksija rallatteli ohi paremmalla vauhdinjaolla ja ehkä reittituntemuksen tuomalla kokemuksella. Vetokaverini jäi jossain vaiheessa taakse ja ajattelin kuitenkin olevani häntä parempi ”mäkijuoksija”. Lopun viimeinen kilometri oli sama kuin alun ensimmäinen, kylän läpi tasaista ja ihmispaljoutta. Sellainen antaa aina pientä ekstraa, vilkutellen rullailin maaliin ja olin ihan hyvissä voimissa suorittanut urakan, juoksukaverini tuli lähes välittömästi maaliin jälkeeni, onneksi jälkeeni.

Maaliintulo oli hieman hämmentävä, tuntui että sirkus oli tullut kaupunkiin: ilmassa lenteli konfetteja, kuulutus ja musiikki pauhasi, kaulaan pujoteltiin palkintoa, ympärille kiedottiin avaruuspeittoa (ikään kuin suomalaiselle olisi tullut kylmä tuossa helteessä), kädet olivat täynnä energiajuomaa, olutta, banaania, loppuaikajuliste jne. Maalialue oli keskellä suurta puolikaaren muotoista ulkoilmateatterikatsomoa, jossa hurrasi satoja ihmisiä omiaan kannustaen. Oli screeniä, valokuvausta, sponsoreiden kojuja, paikallisia herkkuja saatavilla, jos halusi maistella, jopa rakia tarjottiin halukkaille suoraan pänikästä.

Tällaista settiä siis tarjottiin tämän ehkä jossain vaiheessa hieman velkaantuneen maan osalta juoksukilpailussa, avokätisyys ja järjestelyt kertoivat kuitenkin jotain muuta: osallistumismaksu oli ainoastaan 15€, tarjoten mm:

• chip ajanotto ja tulospalvelu
• numerolappu omalla nimellä
• keraaminen, käsintehty osallistumismitalli
• rahapalkinnot voittajille (500, 200, 100 €)
• tekninen T-paita
• reppu
• lippalakki
• juomapisteet reitillä (8 kpl, vesi ½ l pulloissa)
• sapuskaa ja juomaa maalissa
• juliste loppuajalla
• erittäin laadukas valokuvapalvelu, ilmainen, haku omalla numerolla antoi minulle 34 todella hyvälaatuista kuvaa

Kaiken kaikkiaan hieno kokemus ja aloitus lomalle, suosittelen!

Tapahtuman sivut

Tulokset

Oma tulos