Elina: NUTS Ylläs-Pallas polkujuoksu 2018
Terveisiä tuntureilta, tai vielä minä siellä olen, vahvasti ajatuksissa :) Laitan hieman ajatuksia tänne omasta hieman alle vuorokauden kestäneestä Nuts Ylläs-Pallas-Hetta 134km, perusmatkastani.
Oli jännittävä lähteä matkaan, taivaltamaan Ylläksen päälle. Rakkakivet tulivat kokemattomalle tutuksi alkumetreiltä asti. Lämpöä tosiaan riitti varsinkin alussa, lähes 30 astetta ja kaikki viilennykset purojen avulla tuntuivat taivaalliselle. Eräs matkalla ollut juoksija totesi kuvaavasti, että aivan kuin astuisi postikorttiin, olen samaa mieltä! Melko pian sain tuntea liikutusta ytimessä asti, kun matka eteni ihanassa flow -tilassa. Pidin maltin mukana, juoksin ja kävelin ja huolehdin nesteistä, energiasta ja suolasta. 76 kilometriä meni näin. Ennen Pallaksen huoltoa alkoivat sitten vatsaongelmat, mutta tämä kriisi taittui kävelemällä hieman pidempiä välejä, kuunnellen kroppaa ja ruokkien sitä tuntumuksien mukaan.
Pallakselta alkoi jälleen pitkä kapuaminen ylös tunturiin ja kun viimein koitti alamäki aloitin juoksemisen. Vaan enää se ei onnistunut, ei voi olla totta, mitä tämä nyt on?! Jatkoin sauvakävelyä, söin ja kuulostelin jalkoja, kokeilin uudestaan ja totesin että etureidet eivät suostu nyt näihin juoksujuttuihin ollenkaan.
Se ei ollut enää onnen kyynel mikä vierähti poskipäällä kun totesin että edessä saattaisi olla sauvakävelyä reilun maratonin verran. Niin siinä sitten kävi, loppuun asti. Nimesin itseni matkalla monta kertaa taistelijaksi, tämä sauvakävelypuuha nauratti ja päätin että tämän jälkeen olen henkisesti ja fyysisesti valmiimpi kohti uusia seikkailuja!
Omalla kohtaa suurin haaste oli hyväksyä juoksun loppuminen kuin seinään, suunnitelmiini kun kuului juosta ja kävellä tasaisesti maaliin saakka. Henkisesti oli raskasta päästää loppuvaiheilla porukkaa ohi, kun itsellä ei ollut enää saumaa minkäälaiseen loppukiriin.
Sauvakävelystä huolimatta sijoitukseni ylsi naisista sijaan 6 ja miesväkeäkin jäi yli 50 juoksijan verran taakseni. Yhtään ei tarvitse miettiä, olisiko kestänyt mennä lujempaa tai olisiko paukkuja riittänyt enempään. Tykkään siitä, että uskon nyt tiedostavani mihin tämänhetkinen tekeminen omalla kohtaa riittää.
Lämmin kiitos tsempeistä ja myötäelämisestä.
Mukana kuva näkymästä (Aapo Laiho), johon rakastuin ♥ sillä tunnen vieläkin tuntureiden tuulen hiuksissani.
