Anna Kyppö 2024

 Dream hunting, eli Unelman metsästys Laitan tämän kisarapsan teille, jotka olette seuranneet puuhaani koko kevään aikana, sekä teille, joilla on unelmia, mutta ei ole valmiuksia niiden toteuttamiseen.

Aloitan pari vuotta sitten, kun täytin 70. Yksi parhaista juoksuvuosistani. Melkein kaikki meni nappiin, onnistuin jopa parantamaan NUTS Heta-Palakseen 66 aikani melkein tunnilla. Mahtava Kaldoaivi Ultra Trail sekä Vaarat 65. Tuntui siltä, että nyt pitää mennä eteenpäin, kun aikaa ei ole. Hain Lavaredo Utra Trail 50 km seuraavalle vuodelle ja sain paikan. Erilaisten, myöhemmin turhaksi osoittaneiden syiden takia peruin osallistumisen. Sen jälkeen tapahtui ratkaiseva muutos. Nilkkamurtuma. Ja vielä siivouksessa! Kaikkien kisojen peruutus. Totaalinen romahdus. Kipsin poistamisen jälkeen en malttanut olla tekemättä mitään, en noudattanut fysioterapeutin ohjeita. Piti heti lähteä juoksemaan. Ilmoittauduin Lavaredo Ultralle 50 km uudestaan. Ja taas sain paikan. Nyt piti kiirehtiä treenien kanssa, vaikka jalkani ei ollut vielä ihan kunnossa. Tuli juostu pari puolimaratonia, pari polkujuoksukisaa, joiden tulokset eivät ilahduttaneet. En ollut vielä valmis, mutta kaikesta huolimatta päätin jatkaa.

Toukokuun alussa alkoivat vihlovat kivut lonkassani. Kävin lääkärissä, jossa todettiin toisen gradukseni lonkkarikko ja suositeltiin juoksutaukoa. En sittenkään malttanut, vaikka juoksu ei kulkenut hyvin. Lopuksi kesäkuussa, kun piti treenata kaikkein tehokkaimmin, en pystynyt juoksemaan ollenkaan. Matkalle lähdin täysin tyhjästä - kipulääkkeiden ja teippien avulla. Jossain sisimpääni tiesin, että juoksuponnistuksestani ei voi tulla mitään hyvää. Halusin kuitenkin testata. Halusin tietää, mihin pääsen tai pääsenkö olenkaan. Kisapäivänä tuntui hyvältä. Oli aivan mahtava lähteä suuren joukon eliittijuoksijoiden kanssa. Ensimmäiset 2–3 kilometriä oli mietoa nousua, jonka jälkeen alkoi varsinainen 'polku'. Tiesin, että ensimmäiseen cut-off:iin on 24,5 km ja sieltä pitäisi lähteä klo 14 mennessä. Alussa tuntui, että se onnistuu. Polku oli nousemassa, paikoilla aika jyrkästi ja muutama kilometrin jälkeen avautuivat henkeä salpaavat maisemat. Tietysti piti heti ottaa muutama kuva... Matka muuttui nopeasti raskaaksi - jyrkät, kiviset polut, kivikkoiset purot, joiden ylittäminen oli minulle edellisen vuoden Kaldoaivin jälkeen 'piece of cake'. Ja sitten pelkää nousua. Tuntui, että koko reitti on silkkaa tunkkaamista. Vauhtini hiipui ja epävarmuus siitä, ehdinkö cut-offiin, kasvoi. Lopullinen takaisku oli pitkä lasku, jossa lonkani kipeytyi kovasti. Mutta en antanut periksi. Olin viimeinen, joka saapui cut-off: iin ennen klo 14. Taputuksen ja hurrauksen saattamana kuvittelin, että saan jatkaa ja kohtalokkaasti pysähdyin. Jos olisin vaan mennyt läpi, olisin saanut jatkaa... Kun tauon jälkeen meinasin lähteä eteenpäin, kello oli jo 14.01. Tyly loppu, mutta syy oli hidas vauhtini. Jos olisin tullut muutaman minuutin nopeammin, olisin voinut jatkaa. Näin en saanut tietää, kuinka olisi käynyt, olisinko päässyt maaliin sallitun ajan puitteissa. Yksi asia on selvä - ilman kunnon valmistamista ei olisi pitänyt lähteä tällaiselle reissulle. 1770 nousumetriä ja 895 laskumetriä raskaassa maastossa kuudessa tunnissa - sekin on hyödyllinen tieto. Totta kai, olin pettynyt, itketti, mutta silti kiitollinen. Sain nähdä läheltä suuren UTMB kisahuumaan, sain jännittää ja iloita muiden huippujuoksijoiden menestystä , sain olla ylpeä suomalaisista, mutta myös slovakialaisista juoksijoista. Lisäksi sain uusia ystäviä, joiden kanssa lähtisin mihinkä matkalle vain. Kiitos Mirkka ja Juha Koponen. Kisan jälkeen lonkkani kipeytyi uudestaan ja vielä niin pahasti, että en pystynyt kävelemään. Mutta olla Dolomiiteilla - paikassa, jossa kiipesin 46 vuoitta sitten Civetta alueella - Mt Civetta - Dolomiittien eeppinen symboli, eikä pystyä menemään mihinkään? Kova tahto, hyvät ystävät ja adrenaliini - näiden kanssa pääsin nauttimaan ikuisista, kaikkein hienoimmista maisemista. Tavoitteeni ei ole toteutunut, ei vielä. Taikasana 'ei vielä' lupaa jotain tulevaa. Mikä se on? Saa nähdä.