Anna K: Juoksuvuosi 2019
Annan juoksuvuoden tilitys.
Kun vauhti ei riitä…
Takana 20 juoksua numerolapun kanssa. Kaksi ultraa, viisi Finland Trail running-sarjan osakilpailua (Karhunkierros 55km, Bodom Trail 21km, Ylläs 37km, Nuuksion maraton 43km, Vaarojen maraton 43km), erilaisia polku- ja maastojuoksuja, pari puolimaratonia maantiellä, jne.
Paljon uusia kokemuksia, mukavia elämyksiä, mutta myös pettymyksiä.
Mainitsen ainakin ne suuremmat juoksut, ajallisesti ja /tai henkisesti.
Vuosi alkoi lupaavasti - Himos Winter Trail 26 km meni odotuksiani paremmin, toki keli oli hyvin erilainen kuin edellisenä vuonna.
Kotiultraa (28 km) vedin 25 asteen pakkasessa. Jaksoin hyvin.
Keväällä osallistuin SAUL:n puolimaraton kissaan Helsingissä (Helsinki Spring Marathon). Juoksin aika hyvin. Ainakin tuntui siltä. Anu Himasen ja Riittaliisa Hämäläisen kanssa saimme jopa pronssia 30-vuotiaiden sarjassa.
Bodom trail 21 km. Hyvä juoksu, ei niin hyvä aika. Pettymys. Ei olisi pitänyt lähteä viimeisessä lähtöryhmässä. Vaikka itse en ollut nopea, tässä ryhmässä oli vielä hitaammat. En päässyt kunnolla alkuun…
Karhunkierros, 55km. Tähän kisaan satsasin paljon. Kuusamoon lähdin hyvällä mielellä. Satoi koko päivän, mutta keli ei haitanut. Noin 30 km jälkeen voimat alkoivat hiipua. Energian puutetta? Väsymys? Pitäisikö keskeyttää? Sellaista en ole ikinä tehnyt…Tilanne muuttui viimeisen huollon jälkeen. Yhtäkkiä sain valtavasti voimia. Viimeiset 12 kilometriä juoksin kovaa. Saavuin maaliin hyvissä ajoissa. Unelmani oli toteutunut.
Pienempiä kesäjuoksuja, mukavia tapahtumia kavereiden parissa. Yksi hienoimmista oli Kulhan juoksu Saarijärvellä. Suosittelen! Mahtavat maisemat – tuntui kuin olisi ulkomailla…
Erittäin mukava oli Konneveden Cross Run. Pääsin jopa pronssille. Hyvä treeni Yllästä varten.
Ja sitten matka pohjoiseen Jaanan ja Satun kanssa. Hieno reissu! Täydellinen sää, mahtava seura, hyvä juoksu! Ja taas uusia kavereita...
Ylläs 37km oli maisemallisesti pettymys, mutta muuten mukava tapahtuma. Kisan aikana join cokista – tepsi mainiosti! J
Seuraava oli Kopparnäs Coastal Trail. 21km. Edelleen yksi kauneimmista juoksuista! Kalliot ja meri, puistomaiset metsät… Startti meren rantaviivalta ja maali melkein vedessä… J Juokseminen 30 asteessa otti liian koville. Olin todella hidas… Mutta taas mukava elämys ja uusia kavereita…
Kesäni huipentui elokuussa, kun lähdin Slovakiaan, Tatroille. Pari viikkoa ihan erilaisissa maisemissa. Pitkiä vaelluksia pilvien ylläpuolelle, jännittäviä kiipeilyä vuosien takaisten kiipeilijäkavereiden kanssa...Muistoja, tarinoita... Oli mielenkiintoista huomata, että tietyt taidot eivät koskaan häviä…
Tatra vuoristo (Länsi ja Korkea Tatra) on paikka, joka on sydämelleni kaikkein läheisin. Paikka, johon olen aina valmis lähtemään ja josta on vaikea lähteä pois…
Ja sitten Himos Trail 26km. En jaksanut fyysisesti, enkä muuten. Jotain puuttui - innostus, motivaatio? Mutta toki, menin ja juoksin loppuun.
Väsymyksestä huolimatta en malttanut olla menemättä Nuuksioon. Nuuksion Classic Trail Marathon 43km on mielestäni yksi hienoimmista juoksuista. Lähdin täynnä energiaa ja suuria odotuksia. Sain peruutuspaikan huippujuoksijalta, eli pääsin ensimmäisten joukossa lähtemään. Kyllä, sillä oli merkitystä. Innostuin muista ja juoksin paremmin kuin koskaan. Ensimmäisen 10 kilometrin jälkeen kuvittelin pääseväni maaliin ennätys ajassa… Mutta yhtäkkiä kaikki muuttui – kaaduin ja reväytin rintalihakseni. Siinäpä se oli se ennätysaika. Kivuista huolimatta jatkoin matkaa. En enää niin vauhdikkaasti. Juoksin erään naisen kanssa, jolla oli kiire huoltopaikkaan. Siellä odotti mies ja vauva, joka piti imettää. Tuo ’imetysjuoksu’ antoi minullekin puhtia – sain ainakin huolloissa vilkaista vauvaa… J
Pari viikkoa myöhemmin oli Finlandia. Juoksin puolimaratonin. Huolimatta sitä, että olin toinen omassa ikäsarjassa, aikani oli huonompi kuin edellisenä vuonna. Mutta tätähän se on – vuodesta vuoteen hitaammin… L
Ja sitten vaarat. Vaarojen maraton 43km. Edelleen yksi parhaimmista juoksuista. Pidin, nautin upeista maisemista, hauskoista ihmisistä, kaikesta. Kuvasin innokkaasti. Voi, mikä yllätys, kun huomasin, että olin miltei puolisen tuntia hitaampi kuin edellisenä vuonna! Melko samanlaiset olosuhteet ja silti…
Viimeinen isompi juoksu oli Halloween Hike 53km. The best hike ever! J Kaikki oli kohdallaan. Erinomainen juoksuseura – kiitos Ulla, Kristiina ja Milka! Upea sää…ja kaikki.
Sen jälkeen pitkäkestoinen marrasflunssaputki….
Mitä tänä vuonna? Karhunkierros 55, Heta-Pallas 58 – sinne on jo ilmoittauduttu, parin viikon kuluttua Himos Winter Trail 26km…
Uusia haasteita, suuria odotuksia. Pystynkö? Pääsenkö? Jaksanko?
Kun vauhti ei riitä, rupeaa miettimään, mihin kannattaa mennä, mitä pitäisi jättää pois.
Mutta kun ei malta…
Hyvää juoksu uutta vuotta kaikille!
Run before it’s too late!